Willie Nelson – ei kuitenkaan se muusikko Willie Nelson – on ollut onnellisesti naimisissa jo lähes 50 vuoden ajan, joten hän jos kuka tietää terveen avioliiton perusniksit. Nelsonin mukaan puolisoa pitää muistaa hemmotella säännöllisesti – se on suhteessa kaikista palkitsevinta.
Jos siis vaimosi makaa flunssan kourissa kotona ja haikailee sohvalla pekonin perään, uskollinen aviomies täyttää naisensa toiveen aikailematta. Auto käyntiin ja pekonia siis, aivan kuten herra Nelsonkin aikoinaan toimi. Joskus nämä arjen pienet eleet voivat osoittautua hyvinkin arvokkaiksi – rahassa mitattuna jopa yli satojen miljoonien suuruisiksi.
Jos naista hemmotellaan pekonilla on selvää, että vain laatusika kelpaa. Näin herra Nelsonkin tuumi lähdettyään ostoksille eräänä sateisena kesäiltana. Pekonin suurkuluttajana hän tiesi suunnistaa paikallisen Choice Marketin lihatiskille, sieltä kun saa niin paksuja kimpaleita, joissa on vielä erinomainen kuori päällä. Rouva ei voisi olla tykkäämättä.
Nelson naarasi vitriinistä mukaansa muhkeimman pekonilohkareen ja palasi autollensa. Kun hän asetteli lihamötköänsä takapenkille, hän huomasi etupenkin selkänojalokerosta pilkottavan lottokupongin. Se oli vanha, tarkistamatta ja marketin pelikioski oli vielä auki.
– Kyllä vaimo jaksaa vielä hetken odottaa, hän tuumi lituska kädessään.
Nelson palasi kauppaan ja pyysi kioskimyyjää tarkistamaan kuponkinsa ripeästi, ettei lämpimään autoon jäänyt sianlohkare vain ehtisi pilaantua.

– Valitettavasti tässä ei ole voittoa, nuori myyjätär ilmoitti.

Nelson palasi taas autollensa, mutta jähmettyi kuljettajan ovea avatessaan. Jokin kehotti häntä palaavan myymälään vielä kerran.
Nelson vilkaisi huolestuneena illallistaan, mutta kääntyi kuitenkin takaisin vielä viimeisen kerran. Hän käveli kiireenvilkkaa kaupan pelikioskille ja pyysi myyjätärtä tulostamaan hänelle pikaisesti viisi riviä Powerball-numeroita illan arvontaa varten. Sitten äkkiä kotiin ja lihat kylmään.
Tuo ravaaminen kannatti. Nelsonien pekoni säilyi erinomaisena ja viipaleet pirisivät myöhemmin pannulla kuin mainoksessa, mutta heidän onnensa ei suinkaan pelkkään siansivuun jäänyt.

Herkkuillalliset loppuelämäksi

Myöhemmin seuraavana päivänä herra Nelson sai puhelun ystävältään, jonka kanssa hän oli puhunut pitkään edellisiltana. Hänen ystävänsä tiedusteli, oliko hän jo kuullut paikallisesta lottovoittajasta.
Tieto lottovoittajasta tuli Nelsonille yllätyksenä. Kun hänen ystävänsä kertoi voittokupongin ostetuksi Choice Marketista, jossa Nelson oli edellisiltana asioinut, hän havahtui. Nelson oli herkkuillallista valmistaessaan unohtanut tyystin edellisillan Powerball-arvonnan, jota varten hän oli kuponkinsa ostanut.
Hän ryntäsi autollensa noutamaan kuponkinsa ja vertaamaan numeroitaan arvontatulokseen. Hetken päästä Nelson lyyhistyi autoaan vasten.

Hän oli 110 miljoonan dollarin lottovoittaja, josta South Western Avenuen korttelit kuhisivat.

Nelson, jonka piti vain piristää flunssaista vaimoaan herkullisella illallisella, oli tietämättään tehnyt yli sadan miljoonan dollarin arvoisen kauppareissun.
Nelsonin naapuri huomasi asfaltilla maanneen ja hysteerisesti kirkuneen miehen.
– Willie, oletko kunnossa? Onko sinulla sydänkohtaus? Soitanko ambulanssin? huolestunut naapuri säntäsi tiedustelemaan.

– Voitin juuri 110 miljoonaa dollaria, Nelson vastasi ääni väristen.

– Halusin vaimolleni vain maukkaan illallisen, hän jatkoi itku kurkussa.
Hemmottelu tosiaan palkitsi, aivan kuten Nelson oli aina ajatellut.
100 miljoonaa dollaria maistunee yhtä hyvältä kuin kaarnainen siansivu.